Satulan hikijäljet tulkitaan helposti väärin, ja saamme aiheeseen liittyen paljon kysymyksiä joka kesä, kun hien määrä treeneissä lisääntyy.
Miten hevonen hikoilee?
Hevonen hikoilee aivan kuten ihminenkin säädellessään ruumiinlämpöään. Hevosilla on niin sanotut ”apokriiniset” hikirauhaset ja jokaisen karvan tyvessä on rauhanen. Hikirauhasten lukumäärä liittyykin karvan tiheyteen, mutta esimerkiksi kaula hikoilee enemmän kuin selkä johtuen hikirauhasten herkkyyseroista, ei niiden lukumäärästä.
Hevosen liikkuessa kaulan yli menevä ilmavirta on suurempi kuin selän tai lantion alueella kulkeva ilmavirta. Alueilla, kuten kaulassa tai kyljessä, on laaja avoin pinta-ala ja ilman ja tuulen luonnollinen vaikutus jäähdyttää kehoa hien avulla. Suurin osa hikoilusta tapahtuu siis niillä alueilla, joissa syntyy eniten ilmakiertoa ja liikettä/kitkaa. Tästä syystä satulan siiven alapuolella olevaa siipeäkin kutsutaan (swetflap) hikiläpäksi. Monoflap-satulassa on vain yksi siipi eli yksi hikiläppä.
Hikijäljet ja satulan istuvuus
Kuvassa 1 näemme oikein istuvasta satulasta tulleet hikijäljet satulahuovalla (kuva lainattu netistä). Suurimmat hikijäljet näkyvät siis kyljissä, lavan seudulla ja satulan takakaaren kohdalla. Vähiten hikijälkiä näkyy satulan keskikohdassa eli ihmisen istuinluiden alla. Tämä johtuu siitä, että kyseisessä kohdassa on vähiten ilmakiertoa, liikettä ja ratsastajan painosta syntynyt tasainen paine.
Suurin osa hikoilusta tapahtuu siis niillä alueilla, joissa syntyy eniten ilmakiertoa ja liikettä/kitkaa. Suurin osa kitkasta tapahtuukin silloin satulan etuosassa ja takana.
Edessä olkapää pyörii ylös- ja taaksepäin ja satulan takaosan tulisi ”keinua” hieman hevosen liikkeen mukana. Satulan keskikohdassa, jossa vastinhihnat pitävät satulan paikallaan ja jossa satulan etukaari ja jalustinkoukkujen kohta auttavat pitämään satulan poissa hevosen selkärangasta, ei saa tapahtua liikettä tai vääntymistä.
Ja koska todellista kitkaa ei ole (ainakaan ei pitäisi olla) jalustinkoukkujen alla tai etukaaren ja sään alueella, niin nämä alueet hikoilevat vähiten – ja viimeisenä. Tietysti tämä alueellinen hikoilu riippuu myös vuodenajasta, karvan pituudesta, hevosen tallipaikasta, rodusta, yleiskunnosta – ja miten sillä ratsastetaan. Suuret munuaisen muotoiset kuivat kohdat ovat hyväksyttäviä jalustinkoukkujen alla. Ja joskus hevonen hikoilee runsaasti, jolloin koko satulan alue on hiestä märkä. Mutta satulan tukialueella olevat kuivat täplät (kuva 2 netistä lainattu) voivat viitata keskittyneisiin painekohtiin, jotka aiheuttavat epämukavuutta hevosellesi. Tällöin satulan sopivuutta kannattaa tarkastella.
Yhteenvetona voimmekin todeta, että hikijäljet antavat hyvää osviittaa satulan istuvuudesta, mutta pelkästään hikijälkien perusteella ei voida todeta satulan sopivuutta hevoselle.
Lisää aiheesta: